Hei! Hei! Mitä kuuluu?

Kirjoitellaanpas vähän kuulumisiakin pitkästä aikaa ja samalla ehkä vähän tulevaisuuden suunnitelmia. Tällä hetkellä minulla on ollut menossa niin sanottu bulkkikausi eli lihasmassan keräyskausi. Lokakuussa lihasmassaa oli tullut lisää puoli kiloa kesän jälkeen eli viimeisein vuoden aikana sitä on tullut noin 1.5kg. Olisihan se tietysti kiva, että tulisi enemmänkin, mutta tässä tapauksessa plussa on aina plussaa. Viimeisen kuuden viikon aikana olen yrittänyt käydä salilla kaksi kertaa viikossa ja harjoitella käsipainoilla toiset kaksi kertaa kotona.
Kerran viikkoon on jalkapäivä, missä olen yrittänyt hieman harjoitella etukyykkyä; Intsagramista löytyykin video harjoitusten alkuajoilta. Kerran viikkoon on ollut selkä- ja rintapäivä kun taas kahtena kotitreeninä olen treenannut olkapäitä ja käsiä. Samalla olen myös yrittänyt ottaa rintaakin, mutta 10 kilon käsipainot ovat vähän liian pienet penkkipunnerrukseen. Omalla kohdalla olen huomannut toimivana tehdä aina kolme liikettä per lihas. Tästä esimerkkinä penkkipunnerusta neljä sarjaa, vinopenkkiä neljä sarjaa ja dippejä neljä sarjaa. Näistä kaikki ottavat samaan lihakseen eli rintaan. Joskus kun alkaa oikein hurjaksi, saatan tehdä vielä muutaman sarjan jotain sellaista liikettä mitä olen harjoittelut suhteessa vähemmän muihin liikkeisiin.

Samaa ohjemaa tehtiinkin jouluun asti ja nyt on ollut viikon mittainen treenitauko. Uudenvuoden jälkeen alkaa voimaharjoittelu muutamaksi kuukaudeksi. Tarkoituksena olisi kasvattaa voimaa, jotta saisin koko kropasta voimakkaan, mikä taas helpottaisi sitten bodaus-tyyppistä harjottelua myöhemmin. Treenit tulee menemään hyvin pitkältä kaksi kertaa viikossa salilla jolloin valitsen kaksi liikettä (esimerkiksi kyykky ja penkki), jonka jälkeen teen kumpaakin noin 5 - 8 sarjaa koko ajan nostaen painojen määrää.
Tämän lisäksi aion treenata kotona kaksi kertaa viikossa, käsipainoilla ja trx-remmeillä. Alkulämmittelynä toimineen pyöräilyn aion vaihtaa kahvakuulaan joka toinen viikko. Sen kanssa heilun kymmenisen minuuttia alkulämmöksi. Massakausiruokailu loppuu ja aletaan pikku hiljaa valmistautua kesää varten.

Vähintään kuusi viikkoa aion voimaohjelmalla mennä ja sen jälkeen alan taas bodaamaan ja valmistautumaan kevään dieettiin. Dieetin tarkoituksena olisi pudottaa noin 10 kg; siis suoraan kesäkuntoon, jos kaikki menee niin kuin pitää. Kyseisen kuuden viikon aikana tulee yksi maksimivoimatreeni, jossa toivoisin saavani maastavedon 200:an kiloon ja kyykyn 150:en kiloon, eli töitä on tehtävä.

Viimeisen kolmisen kuukautta, eli syyskuusta joulukuuhun, olen taltioinut ylös ja tehnyt siitä 16 viikon massanlisäysohjelman, mikä menee muutamalle kaverilleni testiin. Ohjelma sisältää ruokavalion, treeniohjelma ja mitä milläkin viikolla tehdään. Maksimivoimatreeni, eli sama mistä viime postaus kertoi, kuuluu kyseiseen ohjelmaan ja tarkoituksena olisi silloin lähteä porukalla katsomaan, että kuinka kovia jätkiä sitä ollaankaan. Tämän  jälkeen on tarkoitus mennä saunomaan ja syömään kunnolla. Toinen kavereista on kiinnostunut uudesta kehonpainolla harjoittelusta tai street workoutista, joten ohjelmaa muokattu siihen suuntaan toisella massakaudella. Toivottavasti saadaan tuloksia!

PS. Ohjelma, jonka olen tehnyt perustuu omiin harjoituksiin, enkä ole siitä rahaa pyytänyt. Se on tarkoitettu vain ja ainoastaan ohjelman saaneiden käyttöön.

Max'd Out!

Jo jonkin aikaa sitten sovittiin, että käydään kaverin kanssa tekemässä maksimivoima- ja käsitreeni. Kaveri asuu Hyrylässä, mistä tavallaan olenkin kotoisin, joten treeni oli siellä Hyvä Kunto-punttisalilla. Käytiin kylläkin treenaamassa jo syyskuun lopussa, mutta onneksi aihe ei silti vanhene.

En ollut käynyt oikeastaan pariin vuoteen Hyrylässä, joten siellä oli paikat hiukan muuttunut, tosin Hyvä Kunto-punttisalilla kaikki näytti edelleen samalta kuin kymmenen vuotta sitten.

Jollain tapaa joka kerta kun Hyrylään menee, tulee hieman haikea olo ja harmittaa tavallaan, ettei siellä tule enää koskaan asuttua. Toisaalta haluaisin muuttaa sinne vielä takaisin, toisaalta en. Siihen ei liity mitään huonoja muistoja tai mitään muuta vastaavaa josta tämä johtuisi, jotkut asiat vaan kuuluvat menneisyyteen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki muistot pitäisi unohtaa ja paikka hylätä mielestä ikuisiksi ajoiksi.

Sitten asiaan.

Maksimivoimatreenillä tarkoitan treeniä, missä kokeillaan mikä on isoin mahdollinen paino, minkä saa nostettua yhden kerran. Meidän treeni sisälsi kyykyn, maven (maastaveto) ja penkkipunnerruksen. Treeniä voi sanoa myös voimanostotreeniksi, sillä voimanosto perustuu periaatteessa näihin kolmeen liikkeeseen.

Aikaisemmassa päivityksestä kerroin kuinka en ole koskaan oikeastaan maksimeja testannut. Toisaalta tuli maksimeista hyvä fiilis ja toisaalta taas..

Olisihan se voinut mennä vähän paremminkin, ainakin penkkituloksen kohdalla. Seuraavaksi tarkoituksena olisikin vähän avata mitä moiset liikkeet ovat. Muutamalla sanalla vaan, koska tarkoituksena olisi tehdä jokaisesta liikkeestä oma postauksena vielä jonain päivänä.

Penkki:

Penkkipunneruksessa mitataan käsien ja ylävartalon voimaa. Keskeisimpinä lihaksina ovat rintalihakset, mutta penkkaus on myös tehokas tapa kasvattaa olkapäitä ja ojentajia. Myös jalkojen tuki ja keskivartalovahvuus vaikuttavat tulokseen. Penkkipunnerrusta voi myös suorittaa erilaisia tapoja käyttämällä, esimerkiksi suomalainen sotilaspenkki, jossa toistot tehdään omalla painolla ja jalat ilmaan nostettuna. 
Penkki on tekniikaltaan tarkka ja siinä helposti hajottaa olkapäät. Tämä meinasi käydä omalle kohdallekin, kunnes huomasin yhdestä videosta, että käsien asento oli väärä ja asennon korjaaminen lopetti olkapääkivut melkein samantien. 

Kyykky:

Kyykky on yksi luonnollisimmista liikkeistä mitä salilla voi tehdä. Kyykkääminen kehittää suurinta osaa lihaksista, mm. vatsa-, selkä- ja jalkalihaksia. Isoimman työn tekee kuitenkin pakarat ja etureidet. Kyykky on se The liike, joka kasvattaa sen kuuluisan ghetto bootyn. Kyykystä on olemassa erilaisia variaatioita, kuten sumokyykky, etukyykky ja voimanostokyykky. Vaikkakin kyykky sitä takalistoa kasvattaa, ei se tee liikeestä millään tapaa naisten liikettä, vaan kyykky on yleisesti ottaen kaikista parhaimpia liikkeitä. On myös kerrottu, että sillä on positiivisia vaikutuksia muiden lihasten kasvuun. Kyykkyjäkin on useaa erilaista mm. etukyykky, jossa tankoa pidetään käsien päällä ja etupuolella. Etukyykky onkin haastavampi, koska se vaatii enemmän tasapainoa kuin takakyykky.

Maastaveto:

Eli Mave. Maastaveto on myös erittäin luonnollinen liike ihmiselle; sitä voisi verrata esimerkiksi tavaran nostamiseen maasta. Mutta tällä kertaa kaksin käsin ja tavaran tilalla on tanko. Maastaveto on keskivartaloa (enimmäkseen selkää), epäkkäitä, takareisiä ja pakaroita kehittävä voimanostoliike. Maastaveto on myös se liike, millä on kaikista helpointa hajottaa selkä tosi pahasti, minkä vuoksi on tekniikka opeteltava tarkasti. Maastavedosta löytyy myös erilaisia variaatioita esimerkiksi sumo-veto, jossa jalat on erittäin levällään ja suorinjaloin maastaveto eli SJMV tai englanniksi Romanian Deadlift.

Instagram:
Puristusvoima-blogilla on nykyään oma instagramtili, josta voi käydä katsomassa videon kyykystä ja maastavedosta. Sen verran voin kertoa, että Penkki tulos oli vasta 85 kg, mutta muut tulokset voi katsoa instagramista ;)

https://www.instagram.com/p/BMQid0QjMCO/

https://www.instagram.com/p/BMPZR7-jBDP/

- Mikko

PS. 

Pahoittelut fontin muuttumisesta aina välillä, puhelin ja tietokone ei oikeen halua tehdä yhteistyötä.

Musiikki

Minähän sanoin, että seuraavaksi tulee uusi aihe, nimittäin musiikki. Musiikki on kuulunut minun elämääni aina. Pienenä poikana muistan kävelleeni kouluun Sonyn Walkman taskussa ja kuulokkeissa pauhasin Patti-smurffi. Jo silloin musiikki vaikutti kaikkeen tekemiseen ja siivoaminenkin kävi nopeammin kun musiikki pauhasi täysillä.

Myöhemmin tuli opeteltua hiukan kitaran soittoa, mutta se jäi siihen hiukkaan, nykyään tuleekin ehkä kerran kuukauteen vähän soitettu enter sandmania mutta ei muuta.

Salilla käydässä musiikki on äärimmäisen tärkeää ja se eritoten, että se on sitä itse valittua musiikkia.
Muutaman kerran kuulokkeet on jäänyt kotiin ja on joutunut kuuntelemaan salin radiota ja näinä kertoina treenaamisesta ei ole oikeastaan tullut yhtään mitään.

On hauska kuvitella elämällensä omaa soundtrackia, illalla kuunnella hiukan rauhallisempaa musiikkia (ns. tunnelmamusiikkia) ja sitten salilla taas kyykätessä kuulokkeissa saattaa huutaa Slipknot ja Stamina. Mulla on spotifyssa tehty oma treenilista, mikä on ollut mulla niin kauan kuin olen salilla käynyt, jollei pidempään. En kuuntele tätä listaa yleensä vapaa-ajalla, olen ajatellut sen jollain tapaan niin, että listasta katoaa se ''taika'' , jos sitä kuuntelee muualla kuin salilla.

Musiikin kohdalla olen tosi kaikkiruokanen ja ehkä semmoisia lempparibiisejä salilla on Spiderbait - Black Betty, Eminen - Lose yourself, Swedish House Mafia - Greyhound ja Stamina - Paha arkkitehti.
Yleensä koko treeni alkaa Eminemillä tai vaihtoehtoisesti legendaarisella Eye of the Tiger-biisillä, luultavasti johtuen siitä, että ne on listalla ekana.

Kyykkyä ja maastavetoa tehdessä on musiikki yleensä erittäin hevi-painotteista, mutta sitten taas penkatessa tahi leukojen vedossa soi kunnon elämänkoulu-rap. Minulla on tapana aina alkulämmössä soutaa tai pyöräillä riippuen siitä, onko käsi- vai jalkapäivä. Alkulämmön aikana soikin yleensä se Greyhound tai Prodigyn Fire Starter.

Musiikista onkin monenlaista eri hyötyä erilaisissa harjoituksissa. Esimerkiksi musiikki nostaa reaktiokykyä eli kamppailulajeja harjoitellessa mortal combatit vaan soimaan.
Musiikin kuuntelu juostessa helpottaa tahdissa pysymistä ja tämän takia Spotifyn juoksusoittolistat on mainioita. Musiikissa olevat sanat kuten ''run'' tai vaikka ''lift'' auttavat myös suorituksissa - sanoo  
Tri Costas Karageorghis, liikuntapsykologian professori, joten ei kai sitä turhaan biiseihin laiteta lauseita, kuten ''just dance''.

- Mikko

PS.

Minut löytää Spotifysta koko nimelläni ja ensimmäisen sali-soittolista on mikä muukaan kuin Salil eka, salil vika.

Lähteet: Google
Kuvat: Tuomas Kahri, Google

Syömään!!

Puhutaanpa lisää syömisestä.

Puhutaan sellaisista asioista, mitkä mulla meni pieleen ja välillä menee vieläkin ja

niitä voi korjata.

 Ruoka-ajat

Ihmisen kannattaa pitää niistä kiinni, etenkin, jos aikoo kasvattaa lihasta tai edes pitää koko päivän ajan energiatasot kohdallaan. Lihas tarvitsee proteiinia kasvaakseen ja sitä pitää tulla koko ajan, ettei lihaksen kasvu pysähdy. Muistaakseni Muscle&Fitness-lehden Hardcore-numerossa kerrottiin, että lihaksen pitää saada noin kahden puolen tunnin ja kolmen tunnin välillä ravintoa, jotta palautuminen on jatkuvaa. Omalla kohdalla ainakin, jos tulee niin sanotusti huonompi viikonloppu, niin yleensä ensimmäisenä menee ruoka-ajat. Syön ehkä taas sen kolmisen kertaa päivässä ja joka kerta aivan liian paljon. Jos ajoista on vaikea pitää kiinni, kannattaa ruokaa tehdä valmiiksi tai käyttää kelloa, joka huutaa kolmen tunnin välein. Kun syö tasaisesti, niin ei tule närpittyä mitään herkkuja, eikä iske nälkäkiukku.

Määrät

Minä punnitsen kaiken. No en vettä, mutta kaiken muun. Jos en punnitsisi, niin söisin aivan valtavia määriä ruokaa kerralla. Nimimerkillä pizza ja puolikas rullakebab ei tunnu missään.

Joten siis punnitsen kaikki ruuat mitä syön. Olen joskus saanut määrät miten paljon mitäkin pitää syödä, joten punnitseminen on helppoa (proteiinit: 1-2g/painokilo, rasvat: 1g/painokilo, Hiilarit: loput mitä jää päivittäisestä energiatarpeesta). Kun raaka-aineiden punnitsemisesta tulee tapa, se ei enää tunnu yhtä raskaalta aina olla mittailemassa. Vaaka kannattaa pitää aina näkyvillä, niin punnitseminen ei unohdu. 

Tämä siis toimii minun kohdalla. Kannatan myös ruokaympyrän noudattamista, mutta sekään ei tarkoita sitä, että lautaselle kasataan kauhea määrä lihaa sillä periaattella, että lautasmalli on oikein, kuhan liha ei vie kuin 1/4 osaa lautasesta.

Suunnittelu

Minä olen erittäin huono aamuihminen ja pitkään vihasin aamiaisen syömistä. Nykyään teen melkein joka ilta itselleni aamiaisen valmiiksi, että voin vain ottaa sen vain suoraan jääkaapista ja syödä. Joinain aamuna vedän smoothien, mutta jos menen kuudelta aamulla töihin, en viitsi aloittaa huudattamaan tehosekoitinta heti kello 04.30. Yleensä olen suunitellut siis jo illalla seuraavan päivän ruokailuja. Aamuvuoropäivinä syön kuusi kertaa päivässä ja iltavuoropäivinä viisi. 

Alkuun voi kirjoittaa itsellensä listan siitä mitä aikoo huomenna syödä. Tässä esimerkki:

Aamiainen ( 04.30) 

100g rahkaa

2 banaania

10 g pähkinöitä

20 g proteiinijauhetta 

Välipala (08.00)

200g raejuustoa

160 g omenaa

10 g pähkinöitä

Lounas (11.00)

100g Lihaa

200g perunaa

Vihanneksia

10 g oliiviöljyä

Välipala (14.00)

100g rahkaa

2 banaania

10 g pähkinöitä

20 g proteiinijauhetta 

Päivällinen (17.00) 

 

100g Kalaa

200g perunaa

Vihanneksia

10 g oliiviöljyä

Iltapala (21.00)

100g rahkaa

150g mehukeittoa

10 g pähkinöitä

20 g proteiinijauhetta 

Saman sorttinen lista on meillä jääkaapin ovessa. Määrät ei tuossa pidä paikkaansa, mutta sen onkin tarkoitus olla vain suuntaa antava. 

Näillä kolmella asialla yritän pitää oman syömiseni kurissa. Tietysti pidän aina kerran viikkoon karkkipäivän, joka olisi sekin parempi, että se olisi yksi parempi ateria, eikä niin että mässäillään koko päivä. Toivottavasti pystyin edes jotain auttamaan tällä postauksellani ja jos ei muuta niin ainakin avaamaan hiukan yksityskohtaisemmin miten minä syön. Lupaan myös, että seuraava päivitys ei käsittele ruokaa :)

- Mikko

Ahmatin päiväkirjat

Alunperin ajatuksena oli, että kirjoitan tekstin "aineista" mitä en käytä, eli niin kutsutuista roinasta eli hormoneista.
Mielipidehän minulta löytyy niistäkin, ongelma ei ole siis siinä. Ongelma on siinä, että itsestäni tuntuu, etten tiedä niistä niin paljoa, jotta voisin niistä vielä kirjoittaa.

Päätin kirjoittaa syömisestä.
Kaikkien on pakko sitä tehdä, joten uskoisin, että se lukijoitakin kiinnostaa aiheena.

Syöminen on tosi vaikea asia. Ihan oikeasti on ja vaikka niin tärkeää kuin se onkin, niin sen myös unohtaa helposti - ainakin omalla kohdallani.

Vielä vuosi sitten, kun en ajatellut ruokailua samoin kuin nykyään, minulla saattoi olla päiviä, joina  yhtäkkiä huomasin, että kello on 17 päivällä, enkä ole edes syönyt mitään. Kuten kaikki saattaa arvatakin, siinä vaiheessa alkaa olla jo hiukan nälkä ja kun nälkä iskee, alkaa kiukuttaa, eikä oikeastaan halua syödä mitään "pahaa". Ja näin sitten tulee tilattua sitä pizzaa ja vedettyä karkkia. Oravanpyörä on valmis.

''TEEN TYÖNI KÄYTÄNNÖSSÄ 

KAIKKIEN HERKKUJEN KESKELLÄ''

Välillä vaikka aamulla söikin, niin se saattoi olla sitä pizzaa. Jossain ajatuksissaan sitä ihminen luulee, että ei koskaan enää saa pizzaa, jollei sitä nyt äkkiä syö pois. Kuitenkin huonoista tavoista huolimatta oli kaikista vaikeinta olla (ja on vieläkin) töissä.

Olen ammatiltani kokki.

En aina kerkeä syödä kun on nälkä ja teen työni käytännössä kaikkien herkkujen keskellä.

Ja nälkä kun tulee, alkaa napsiminen ja se saattaa kestää vaikka koko vuoron. Napsiminen ei todellakaan tarkoita sitä, että otanpa tuosta pari pientä palaa kurkkua silloin tällöin, vaan napsiminen on  ''pari palaa juustoa tuolta ja kourallinen karkkia tuolta''.
"En oo muuten syöny tänään mitään, otanpa tosta 200 g pihviä ja syön ja sitten siihen päälle pari palaa leipää, jotka on uitettu valkosipulivoissa ja ja ja...".

Tätä jatkuu kaikki kahdeksan tuntia. Ruoka koostuu oikeastaan pelkästä rasvasta ja sokerista.
Täyttä oloa ei ihan helpolla tule, sillä kaikki ruokailu on pientä närppimistä.

Ruokaa heitetään paljon pois. Ruuat ovat yleensä hyviä. Se saattaa olla kolme kiloa naudanlihaa BBQ-kastikkeessa tai sitten isohko pala Brie-juustoa. Kun on juustoille perso, niin sitä meinaa tulla melkein itku, kun niitä heittää biojätteen sekaan. Pahimmillaan saatoin ottaa palasen sitä juustoa biojätteen seasta. Aika ällöttävää ainakin omasta mielestäni, vaikkakin se oli sinne vasta muutama minuutti sitten heitetty.

Noin kaksi vuotta sitten, jos en aivan väärin muista, niin minulla oli vähän huonompi kausi. Olin vähän pahalla tuulella koko ajan ja päässä tuli pyöriteltyä kaikenlaisia ajatuksia. Ajattelin sitten, että "Hei, ehkä tää onkin vaan nälkäkiukkua, mun pitää vaan syödä aina kunnolla, niin ei ala kiukuttaa". Joo'o tulipahan ainaki syötyä kunnolla..........

Nykyäänkin on vielä vaikea olla syömättä; monesti on ollut hetkiä, jolloin mietin, että jos ihan pienen palan maistan, niin ei se ketään haittaa. Mutta kuitenkin joku pieni ääni pään sisällä sanoo, että
"EI, kävele pois, unohda se. Nyt kun et syö sitä, niin ei tarvitse valittaa myöhemmin siitä, kun söit sen."
Tunnustan, jotain kertoja olen sortunut hiukan ja laittanut jotain suuhun, mutta sylkenyt sen pois. Oikeasti, jos annan sen kontrollin pettää edes siinä pienessä kurkun palassa, se pettää kaikessa muussakin ja sitten se on taas menoa. Jossain asioissa kaikki tai ei mitään on ainoa toimiva ratkaisu. Vaikka se tuntuisi erittäin pahalta (ja kuulostaa myös), on se tehtävä tiedostaen se isompi kuva ja tässä kohtaa puhutaan nimenomaan siitä ISOMMASTA kuvasta.

Laihtuminen ei ole helppoa. Vaikka se lenkille lähteminenkin tuntuu välillä vaikealta, niin kyllä omalla kohdallani syöminen on ollut kaikista vaikein asia ja on sitä vieläkin. Syömiselle on kaiken maailman tekosyitä, mutta loppujen lopuksi, jos et huolehdi itse, että syöt terveellisesti, niin huolehdit ihan varmasti siitä mitä söit ja mitä ei olisi pitänyt syödä.
















En tahdo jättää tekstiä kauhean negatiiviseen valoon. Syöminen on iso ongelma ja samalla iso nautinto. Eikä tarkoituksena ole peloitella kaikkia ruoasta ja antaa huonoa kuvaa syömisestä. Siis syökää ihmiset, pitäkää karkkipäiviä ja älkää ottako huonoa omaatuntoa siitä, jos joskus syöttekin liikaa tai huonosti. Tehkää itsenne ja syömisen kohdalla, niinkuin itsestänne hyvältä tuntuu. Nauttikaa!
- Mikko

Mitä mä käytän?

Ajattelin jatkaa samaa aihetta kuin viime päivitys, tosin en proteiineista tällä kertaa vaan muista niin sanotuista lisäaineista, joita minä käytän, että saan treenin ja arjen kulkemaan hyvin. 

Muistukseksi vielä, kaikki ravintolisät mitä käytän on täysin laillisia ja niitä saa ihan normaaleista ruokakaupoista. Ne ei ole minun ruokavalion,i vaan ne on osa minun ruokavaliota ja tukemassa terveellisiä elämäntapoja. Nyt kun oon saanut nämä asiat sanotuksi, niin eiköhän ruveta pälpättämään. Aluksi listaa niistä ravintolisistä, mitä mä käytän tällä hetkellä. Muistakaa tätä lukiessanne, että vaikka jossain lisäaineissa sanotaan, että ne aiheuttavat esimerkiksi maksavaurioita liikaa käytettynä. aiheuttaa myös liiallinen juuston syöntikin verisuonitauteja.

Aamuisin syön vitamiineja ja omegarasvahappoja, dieetin aikana minulla oli myös rasvanpolttopillerit apuna painonpudotuksessa. 

Sinkki:

Sinkkiä käytän sen takia, että se ylläpitää testosteronin tuottoa ja se taas lisää lihasten kasvua.

Magnesium:

Ehkäisee lihaskramppeja.

Monivitamiinit:

Kaikki luultavasti tietävät, että vitamiinit ovat tarpeellisia ihmisen normaalille toiminalle ja näitä popsimalla pidän huolta, että saan varmasti kaikki vitamiinit. Eli suomeksi ne, joita ei välttämättä ravinnosta ihan tarpeeksi saa aina (D-vitamiini).

Kalanmaksaöljy:

Kalanmaksaöljy tehdään nimensä mukaan kalanmaksasta. Tekoprosessin aikana oljystä pitäisi kadota allergisoivat osat, mutta minä en suosittele silti niitä syömään, jos on paha 

kala-allergia. 

Kalanmaksaöljy sisältää paljon omega-rasvahappoja ja a-vitaminia, siksi sitä ei kannata syödä, jos on raskaana tai syö jo sen kaksi kertaa viikossa kalaa.

CLA:

Eli konjugoitu linolihappo (suomennettuna KLH). Erinäisissä tutkimuksissa on todettu (rotilla tehdyt tutkimukset), että cla:n käyttö vähentää rintasyöpäriskiä, alentaa rasvamassaa ja lisää lihasmassaa. Cla:ta en ole syönyt kuin dieetin aikana, eikä se oli kuulunut nykyään enää minun lisäravinteisiin.

Rasvanpolttajat:

Näitä käytin myös vain dieetin aikana, lähinnä syynä oli raha minkä vuoksi lopetin käytön. On myös hyvä pitää taukoa joistain lisäravinteista, ettei keho totu niihin ja lopeta kokonaan tärkeiden aineiden tuottoa.

Rasvanpolttotuotteet sisältävät usein rasvaa ja kun rasvaa syödään esim. pillerin muodossa, niin keho ajattelee että ¨hmm.. en tarvitse tämmöisiä rasvavarastoja, joten voisin vähän höllätä niitä''. Yleensä rasvanpolttajat sisältävät myös tauriiniia ja kofeiini, jotka todistetusti lisäävät hieman aineenvaihduntaa. Älkää kuitenkaan menkö ja ostako laatikollista Batteryä ja toivoko, että sillä laihtuisi. Tämän kaiken lisäksi rasvanpolttajiin on usein lisätty jotain kasveja, esimerkiksi härkäpapu-uutetta joka vähentää kehonrasvoja.
Mutta yksinään rasvanpolttopillereiden hyöty on hyvin pieni, mutta lisättynä oikeanlaiseen liikuntaan ja ruokavalioon niistä voi olla apuakin.

Salilla/treenin aikana, en käytä enää mitään vitamiineja, vaan erilaisia aminohappovalmisteita, jotka auttavat jaksamaan ja tekemään raskaampia sarjoja. Karate-treenit on niin erilaista harjoittelua kuin salilla käyminen, että  niitten ajaksi en ota ns. apuja. Eikä nyt hetkeen, valittettavaa kyllä, ole päässytkään treeneihin ajan puutteen takia. Treenin jälkeen otan aina palautusjuoman.

Bcaa:

Eli haaraketjuiset aminohapot. Bcaa on sitä varten, että kovaa treenatessa ja koko treenin ajan täysiä vedettäessä ei tule ns. seinää vastaan ja jaksaminen ei lopu kesken. Se sekoitetaan veteen ja minulla on usein tätä juomapullossa salilla. Tämä on vähän saman tyyppinen juoma kuin esimerkiksi kaupoista  ja uimahalleissa saatava Hartsport.

Pre-workout:

Pärinäää. Pre-workout on samaa asiaa varten kuin bcaa, mutta ehkä enemmänkin semmoisille päiville jolloin on väsynyt tai ei ole muistanut syödä kunnolla. Osa pre-workoutjauheista sisältää beta-alaniinia ja sen takia vaikuttaa pintaverenkiertoon ja aiheuttaa kihelmöintiä/kutinaa joka puolella. Tunne on siis aikalailla sama kuin olisi nukkunut kätensä päällä, ainostaan vain, että se on koko kropassa. Pre-workout sekoitetaan veteen ja juodaan noin tunti ennen treenausta. Tätäkään ei ehkä kannattaisi juoda joka kerta, koska kroppa tottuu ja silloin voi olla hankalampi käydä salilla ilman tätä. Kyseessä ollut pärinä voi johtua siitä, että jotkut pre-workoutit sisältää erittäin paljon kofeiinia.

Palautusjuoma:

Eli palkkari, joka juodaan lähestulkoon samantien treenin jälkeen, jotta lihasten palautuminen alkaisi mahdollisimman nopeasti. Sisältää aina proteiinia ja saattaa sisälää myös hiukan fruktoosia, jotta energiatasot pysyy kohdillaan ja proteiini pääsee mahdollisimman helposti ja nopeasti suoraan sinne missä sitä tarvitaan.

Glutamiini:

On aminohappo, joka auttaa ihmisen immuunijärjestälmää sekä mahaa toimimaan. Se auttaa ja myös parantaa liikunnasta johtua lihasvammoja. Glutamiinia voi ottaa oikeastaan milloin vaan, mutta minä olen ottanut sen aina samaan aikaan pre-workoutin kanssa.

Iltapalaksi en ota mitään muuta kuin kalanmaksatabletin ja proteiinijuoman.

Alapuolella listattu mitä kaikkia aineita (kuulostipa pahalta) haluaisin käyttää, jos rahatilanne sen sallisi.

Kaseiini:

Kaseiinista kerrottiinki jo viime julkaisussa. Elikkä se on maitopohjainen proteiini, joka imeytyy hitaasti, joten sen palauttava vaikutus on paljon pidempi kuin normaali herajauheen. Jos minulla olisi sponsori tai rahaa mielinmäärin, niin käyttäisin kaseiinia aina iltaisin kun menen nukkumaan, että palautumisprosessi olisi mahdollisimman tehokas koko yön.

Kreatiini:

Kreatiini on kielletty jossain eu-maissa, mutta sitä ei kuitenkaan lasketa doping-aineeksi. Kreatiinia löytyy jokaisen ihmisen kehosta, mutta hyvin vähän ja sitä saa yleensä kalasta ja lihasta. Tämän takia olisi suositeltavaa, että kasvissyöjä ottaa kreatiinia lisäravinteena. Kreatiini kerää energiaa lihaksiin, mikä taas auttaa suorituksiin mm. salilla. Kreatiini-varastot kestävät noin 2 sekuntia, jonka jälkeen tulokset alkavat heti huonontua, minkä takia sitä olisi hyvä saada siitä ravintolisästä. Kreatiinin liikakäyttö saattaa rasittaa munuaisia ja aiheuttaa kalanhajua ihmiseen, joka sitä käyttää. Yleisesti ottaen se nopeuttaa palautumista ja auttaa lyhytkestoisissa liikuntasuorituksissa, joten sillä on positiivisia vaikutuksia lihaksen kasvuun. Kreatiini kerää nestettä kehoon, joten paino saattaa nousta muutaman kilon ja usein urheilijat käyttävätkin sitä vain massakaudella.

Omalla kohdalla ja omasta mielestäni näitä tietoja on saanut hakea aika paljonkin välillä. Erilaisten urheilukauppojen sivuilta ei oikeastaan löydy näitä yhtenä tietopankkina, vaan jokainen aine on omilla sivuillaan, mikä on ihan ymmärrettävää myyntitarkoituksessa, mutta silloin tieto ja olemassa olevat avut voivat jäädä saamatta. 

Halusinkin vain tällä tekstillä hieman avata mitä kaikkea voi käyttää tukena harjoittelulle ja terveellisemmällä elämällä, joten tässä on minun kirjoitus "minun" lisäaineistani. 

-Mikko

Usein väärin ymmärretyt, ''mömmöt''

*693

Pitkään olin tiennyt, että sitä on olemassa. En ollut koskaan juonut sitä ja ajattelin sitä jonkinlaisena super-aineena; ''tällä kasvaa lihakset ainakin 10 cm per juoma''. Intissä meillä oli yksi kaveri, joka harrasti salilla käymistä ja hänellä oli kaiken maailman proteiinipatukoita ja -jauheita. Vasta kun aloitin personaltrainer, join esimmäistä kertaa protskujauheita. Lidlissä oli alennuksessa proteiinijauhe ja sitä tuli ostettua pöntöllinen. Join sitä aina salitreenin jälkeen, tietämättä varsinaisti edes mitä se on.

Tässä tekstissä ajattelin kertoa mitä SE on, eli mitä on osa niistä mömmöistä "mitä ne bodarit vetää".

Suurin osa ihmisistä tietää jo mikä on proteiini ja että esimerkiksi tonnikala sisältää sitä paljon. 
Mutta avataan sitä vähäsen menemättä kuitenkaan ihan kemian puolelle: Ruuasta saa energiaa ja energia on kaloreita ja kalorit taas ovat hiilihydraatteja, proteiinia, rasvaa ja alkoholia.
Näistä aineista proteiini on se, joka ylläpitää ja kasvattaa lihaskudosta. 

Proteiinia saa.. No, siitä tonnikalasta, kanasta, linsseistä ja erilaisista ruoka-aineista, mutta pääsääntöisesti kuitenkin lihasta. 

Kun halutaan saada lisättyä proteiinin määrää jokapäiväisessä elämässä, otetaan käyttöön proteiinijauhe.
Proteiinijauheita löytyy monenlaisia ja niistä yleisimpiä ovat heraproteiini ja kaseiini, jotka on luokiteltu parhaiten imeytyviksi, jolloin ne auttavat eniten lihaksen kasvattamiseen ja nopeuttavat palautumista. Kasvisperäsinä löytyy herneproteiinia, riisiproteiinia ja soijaa.
Nämä käy loistavasti kasvissyöjille ja niille, jotka haluaa välttää eläinperäisiä tuotteita.
En puhu omasta kokemuksesta, mutta olen lukenut, että herneproteiini olisi lähes tulkoon samoissa lukemissa heraproteiinin kanssa, tosin voisin kuitenkin veikata, että se pierettää melkoisen paljon. (kts. Hernekeitto)
Jos taas kananmunat kelpaavat on myös olemassa munaproteiinijauhetta,
joka on myös samoilla leveleillä heran kanssa.

Avataanpa vähän lisää. 
Ihmisen kuuluisi syödä n. 5-6 kertaa päivässä, noin kolmen tunnin välein, jotta proteiinitasot pysyvät hyvinä lihaskehitystä ajatellen.
Lihaksen kasvamisen kannalta tulisi proteiinia syödä 1,5-3 g jokaista elopainokiloa kohti ja kolmen tunnin välein, jottei palautuminen hidastuisi. Minun kohdalla se tekisi noin 180g per päivä.

Jos nyt otetaan esimerkiksi kana, niin 100 grammaa kanaa sisältää taas proteiinia noin 21 grammaa. Jos oletettaisiin, että halutaan kasvattaa lihasta syömällä pelkästään kanaa niin, minun pitäisi syödä vähän vajaa kilo kanaa päivässä.
Minun mielestä se on paljon.

Tässä vaiheessa tulee mukaan wheyprotein-jauheet eli heraproteiini. Heraproteiinia myydään nykyään melkein kaikissa kaupoissa ja monelta eri tuottajalta esim. Leader, Star Nutrition ja Sportyfeel. Heraproteiinia tehdään erottelemalla koneellisesti hera maidosta. Heraproteiini on esim. juuston valmistuksesta syntyvä sivutuote. 
Proteiinia annostellaan yleensä mittalusikalla, joka tulee paketin mukana ja se sekoitetaan veteen, jotta se imeytyisi nopeammin. 
Yksi annos sisältää suunilleen 20 grammaa proteiinia, eli se vastaa 100 grammaa kanaa. Vaikkakin puhutaan siitä, ettei halua käyttää mitään ylimääräisiä aineita, niin proteiinijauhe on vain yksinkertaisesti halvempaa, eikä edes tarvitse syödä niin paljon kuin täyslihaa tarvitsisi.

Toki minun puolestani saa syödä lihaakin, niin paljon kuin haluaa, mutta oma mielipiteeni on, että proteiinituotteet helpottaa niinsanottua "puhdasta" syömistä. Kaiken lisäksi kilon verran kanaa maksaisi vähintäänkin kuusi euroa ja kilo heraproteiini maksaa 20 euroa. Kilo heraahan on sama kuin viisi kiloa sitä kanaa.

Proteiinilla ei ole kuitenkaan tarkoitus korvata normaali ruokavaliota, vaan käyttää sitä lisänä, esimerkiksi palautusjuomana tai nukkumaan mennessä.
Esimerkinä voidaan ottaa kaseiini, mikä on maitoproteiini. Tämä imeytyy hitaasti, joten se on hyvä nauttia iltapalaksi, jotta proteiini saanti on turvattu koko yöksi. Se toimii myös, jos tietää, että seuraavien aterioiden välinen aika tulee olemaan yli kahdeksan tuntia.
Normaali heraproteiini imeytyy jo tunnissa, minkä takia se soveltuu kaseiinia paremmin muun muassa palautusjuomaksi.

Jauheita voi käyttää myös leivontaan ja niitä löytyy useina erimakuina.

On olemassa esim. mautonta, mansikkaa, suklaata ja itse käytän metsämarjojen makuista jauhetta. Resepti-sivuilta löytyy ohje banaaniletuista, joihin on lisätty jauhetta makeuttamaan lettuja.

Tästä tulee näköjään pitkä kirjoitus, mutta hang in there my friends. Viimeiset "valaisut".

"No mitä sitten tää recovery whey on, tai sitten tää supermass?"

No nimihän sen kertoo, eli niissä on erilainen ravintokoostumus kuin pelkässä proteiinijauheessa. Recovery sisältää enemmän hiilareita ja sokereita, mitkä auttavat jaksamaan treenin jälkeen. Näin se myös sopii paremmin palautusjuomaksi. Supermass taas sisältää todella paljon kaikkea, koska sillä on tarkoitus saada mahdollisimman paljon lihasmassaa.
Pelkkää Supermass-sarjaa käyttäessä voit olla varma, että et ainakaan laihdu.

 "Entäs whey-100 ja whey-80?" 

100 ja 80 kertoo proteiinin hienojakoisuudesta. 100 on enemmän käsiteltyä ja sisältää hyvin hyvin vähän rasvaa ja hiilaria, ja on myös melkein laktoositonta, eli se käy paremmin laihduttamiseen.

Uskoisin, että tässä on hyvin pitkälti se mitä itse tiedän proteiinijauheista. Olen kerännyt tietoni erinäisistä proteiinipurkeista ja nettisivuista (pakkotoisto, tikis, wikipedia).
Toki löytyy ihmisiä, jotka tietää paljon enemmänkin ja ihmisiä, jotka ovat oikeasti perehtynyt asiaan, mutta tässä minun briefini teille, toivottavasti se auttoi ja valaisi vähän.  Proteiinijauhe ei ole hormoni, vaan pelkkä ravintolisä, niinkuin kalanmaksaöljy tai monivitamiini. 

- Mikko

Kuvat: google

Matka

osa 3.

Liikunta

Dieetin aikana piti liikkua kahdeksan kertaa viikossa ja pitää yksi lepopäivä, Neljä kertaa viikossa tehtiin aerobinen harjoitus eli kävelyä, pyöräilyä tai vaikka uintia (itse en käynyt uimassa). Tärkeintä oli, että harjoitusta tehtäessä pulssi ei noussut liian ylös ja harjoituksen aikana pystyi ylläpitämään normaalia keskustelua. Tosin, jos käy yksinään lenkillä, saattaisi jutteleminen näyttää hieman erikoiselta ja sukeltaessa taitaa olla hieman hankala puhua.

Onneksi meillä on koira. Tällöin lenkille lähteminen ei vaatinut samanlaista ponnistelua kuin mitä se olisi vaatinut ilman koiraa. Alkuun tuli kuunneltua musiikkia kävellessä, mutta jossain vaiheessa alkoi tulla ongelma siinä mitä kuuntelisi, joten en sitten kuunnellut mitään. Välillä oli mukava kuunnella vain luonnon ääniä. Itseäni toistaen, alkuun lenkit oli erittäin pitkiä; tuntui siltä, että joutui kävellä ikuisuuden. Kello liikkunut ollenkaan, vaikka oli kävellyt jo ''pitkän matkan''. Aamuisin, jos ei jaksanut käydä lenkillä, oli aerobinen siirrettävä yölle. Päivällä oli harvemmin aikaa tai sitten joutui olla töissä, joten useamman kerran tulikin lähdettyä lähempänä puoltayötä lenkille. Oikeastaan loppujen lopuksi kävelemiseen tottui aika äkkiä ja se oli jopa ihan mukavaa. Vaunut toivat tarvittaessa hyvän vastuksen kävelyyn. Helpotuksena vielä oli se, että kaksi kertaa viikossa olevat karate-harjoitukset laskettiin aerobiseksi.

Aerobisen liikunnan lisäksi neljä kertaa viikossa tehtiin myös lihaskuntoharjoituksia, jottei painonpudotus polttaisi kaikkia lihaksia matkalla. Lihaskuntoharjoitukset eivät oikeastaan tarkoittanut pelkällä sallilla käymistä, vaan mukana oli myös muita tapoja harjoitella. Tällaisia olivat esimerkiksi ulkotreeni, missä mentiin reippaalla tahdilla mäkeä ylös ja ylä- ja alapäässä punnerrettiin tai tehtiin jokin muu liike. Sitten oli kahvakuulaharjoitukset, jotka Jenny veti minulle. En itse jaksanut katsoa puolen tunnin opetusvideota ja selailla sitä edestakaisin miettien, että mitenhän tämä liike nyt taas meni. Saliohjelmiakin oli useampi, jos olisi ollut aikaa ja/tai halua silloin käydä enemmän.
Ohjelma sisälsi tietysti myös ihan perinteistä kotijumppaakin, jota tuli kokeiltua tuossa takapihalla samaan aikaan, kun Mikael nukkui kärryissä. Kovasti motivoituneena saatoin käydä vetämässä treeniä niin puoliltaöin kuin kuudelta aamullakin. OK, myönnetään, heräsin ehkä korkeintaan kaksi kertaa aikaisin aamulla jumppaamaan, muuten kyllä yritin nukkua aina kuin pystyin. Kotona tehdessäkin, jos on vain mahdollista, kannattaa ottaa se oma puoliso tai kaveri mukaan jumppaamaan. Näin treenaamiseen saa ihan erilaista potkua.

Ohjelmat kestivät noin 20 minuuttia, joten ne oli tosi nopeita tehdä, Salilla yleensä meni sen tunnin verran, mutta silloinkin poljin kuntopyörällä puoli tuntia, että sain tehtyä aerobisen samaan syssyyn.
Kehonkoostumusmittauksessa oli upea käydä dieetin jälkeen, kun kaikki oli muutunut parempaan suuntaan. Jos en ole aikaisemmin kertonut, niin kehonkoostumusmittauksessa laite lähettää sähköaaltoja ympäri kehoa ja tämä taas kertoo lihasmassan, rasvamassan ja nesteiden määrät kehossa. Minä-sivuilla on kuva siitä minkälaisen paperin mittauksesta itselleen saa. Sisänenrasva, mikä suojaa sisäelimiä, mutta on silti sitä ''huonompaa'' rasvaa, oli pudonnut melkein jo normaalille tasolle. Lihakset käsissä olivat kasvaneet, eikä mistään ollut kadonnut lihasta niinkuin rankan dieetin aikana voisi tapahtua. Tottakai myös paino oli pudonnut - dieetin loppuun mennessä ainakin 12 kiloa. Nyt seuraava mittaus olisi tarkoitus tehdä syyskuun aikana.
Vaikkakin tietysti motivaatiota lisäsi painon nopea putoaminen, tuli liikunnasta kovasti lisää itsetuntoa. Jos kerran salilla kävi, olihan se tietysti pakko vähän pullistella peilin edessä ja olo oli kuin parhaalla painonnostajalla.

Ai niin mitäs sitten? Tai mitäs nyt? Dieetti on ohi. 

Usein sanotaan, että dieetit on huonoja, koska paino tulee heti takaisin kun dieettaamisen lopettaa. Tottahan tuo on, jos palaa takaisin kauheasti mässäileviin elämätapoihin ja laiminlyö liikuntaa ja itseänsä. Dieetti on kuitenkin tavallaan elämäntapamuutos, jota suurinpiirtein seurataan jatkossakin. 

Ainahan ei voi jaksaa jumppailla tai käydä salilla, mutta pitää osata itse vetää se kultainen keskitie siihen millaisena päivänä sinne salille jaksaa mennä ja millaisena taas ei. Olisi aina hyvä muistaa, että liikuntaa lisää endorfiinin tuotantoa, mikä lisää taas hyvää oloa. Tämän takia myös väsyneenä salilla käymisen tai jumppailun jälkeen tulee hyvä olo. Sitten taas usein harjoituksen väliin jättämisestä tulee stressiä ja pahamieli siitä, kun ei mennytkään salille tai treeneihin.

Omalla kohdallahan dieetti meni sen verran hyvin, että muutoskuvia lähettäessä sain uuden 

jatko-osan dieettiini ilmaiseksi ja noudatin sitä, tosin vähän niin ja näin. Muutin hiukan saliohjelmia, koska halusin alkaa opettelemaan penkkausta, maastavetoa ja kyykkäystä ja koska oli kesä, en pitänyt ruokavalion kohdalla niin tiukkaa kuria kuin olisin voinut. 

 Kolme viikkoa sitten, kun palasin isyyslomalta töihin, aloitin dieetin uudestaan ja pudotin kolmessa viikossa neljä kiloa. 

Lopetin diettaamisen toissa sunnuntaina, enkä aio aloittaa uutta koko loppuvuoteen. Pikkuhiljaa rupean muuttamaan ruokavaliota takaisin normaaliin lisäämällä hiilihydraatteja vähän kerrallaan. Kerran viikossa ajattelin käydä mäkissä tai syödä pizzaa, tai esimerkiksi karkkia ja juoda kaljan. Loppuvuoden tarkoitus olisi kerätä lisää lihasmassaa. Jos ei tapahdu mitään akuuttia, eikä innostus lopahda, niin ehkä jo ensi kesänä (joka toivottavasti olisi hiukan lämpimämpi kuin tämä kesä) pääsisi Arnold Swarzeneggerina rannalle.

Dieetti tosiaan muutti elämässä tosi paljon. Tekeminen ja jaksaminen on aivan eri tasoa verrattuna siihen, mitä se oli ennen. Nyt jaksaa myös paljon pienemmillä yöunilla, kuin mitä ennen ja kaikki ylimääräiset sydämentykytykset ovat poissa kokonaan. 

Kyykkyyn meneminen ei ole enää hankalaa, jos joutuu jotain noukkia lattialta ja muutama nopeampi juoksuaskel tulee ihan luonnostaan. 

Kiitos, kun jaksoitte lukea kaikki kolme osaa minun matkaan viimeisen vuoden ajalta. Toivottavasti teksti on ollut viihdyttävää ja toivottavasti luette vielä jatkossakin, kun kirjoituksiani julkaisen. Ajatuksena tällä hetkellä on julkaista muutaman kerran viikossa ja itselläni on jo monta aihetta tulilla.

Älkää olko liian ankaria itsellenne ja muistakaa kehua itseänne hyvistä suorituksista, asettakaa tavoitteita ja onnistukaa niissä. Ennen kaikkea, olkaa ylpeitä itsestänne :)

Kettu kuittaa.

-Mikko

kuvat: google

Matka

osa 2.

Arki

Ravintola-ala. Turha haaveilla, että tekisit mitään kenenkään kanssa. Vapaapäivät on yleensä keskellä viikkoa ja viikonloput ollaan töissä, ja jos käy huono tuuri, saattaa tulla 14 päivän työputki ja/tai mennä kolme viikkoa niin, että vapaapäiviä on muutama yhden päivän vapaa.
Yhden päivän vapaissa on vielä se huono puoli, että ne usein menee hoitaessa raha-, siivous- tai muita "mukavia" asioita, jotka ei hirveästi tuo lisäenergiaa töihin tai arkeen.

Työvuoro saattaa loppua kymmeneltä illalla ja kuudelta aamulla ollaan keittämässä jo puuroa. Tämä taas aiheuttaa univajetta ja stressiä, mitkä taasen hidastaa lihaskasvua. Toisaalta arkivapaatkin on ihan mukavia, ei ainakaan tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Kun menee iltavuorosta aamuvuoroon niin kaksi työpäivää menee ihan heittämällä. Oikeastaan, jos totta puhutaan, arkea ei tule, koska jokainen viikko ja päivä on erilaisia, mikä on selvä plus-puoli ravintola-alassa. Toki ruokailut työpaikalla helpottaa myös hieman, eipähän tarvitse tehdä eväitä. Olen töissä urheiluopistolla, meillä on useampia erilaisia liikuntapalveluita sekä ainakin viisi erilaista ravintolaa. Meillä koulutetaan mm. personatrainereita, hierojia ja muita liikunta-alaan liittyviä tutkintoja.

Aikaisemmissa teksteissä kerroin, että sain työpaikan kautta personaltrainerin. Hän oli siis urheilu-alan opiskelija, jonka opintoihin kuului personaltrainer-osuus. Tapaamiset alkoivat aikalailla heti sen jälkeen, kun Mikael oli syntynyt; taisin olla vielä isyyslomalla alkukartoituksessa. Karate-treeneissä olin jo käynyt pitkään, mutta nyt personaltrainerin kanssa aloitettiin myös salilla käyminen sekä puolen tunnin - tunnin mittaiset kävelylenkit. Lenkkejä ei oikeastaan voinut ajallisesti lyhentää, mutta salilla ja treeneissä käyminen piti ajoittaa aika tarkkaan; Mikael kun ei ollut mikään helpoin lapsi ja yöt oli välillä erittäin pitkiä. Kolmen aikaan yöllä kun työnteli lastenrattaita lumihangessa, pystyi melkein sanomaan, että hymy oli jo hyytynyt. Loppujen lopuksi kun vihdoin sai pienen miehen nukahtamaan, olikin jo aika nousta ylös ja lähteä töihin. Salilla käyminen ja lenkkeily tuntui raskaalta väsyneenä, mutta toisaalta se loi ehkä semmoisen pienen henkireiän maailmaan, mikä auttoi jaksamaan paremmin. Motivaattorina lenkkeihin toimi hyvin meidän silloin hyperaktiivinen Tessa-koira. Personaltrainer valmisti hyvin siihen miten paljon dieetti vei aikaa ja myös antoi hyvän pohjan salilla tehtäviin harjoituksiin.

Kun dieetti alkoi Mikael oli jo vähän vanhempi ja yöllä nukuttiinkin välillä melkein kolme tuntia putkeen, eli ei tarvinnut kulkea ihan niin silmät ristissä. Koska Jenny, joka minut oli dieetille "laittanut", oli etukäteen selvittänyt kaikki liikunta ja ravinto asiat minulle, tiesi hän miten paljon liikuntaa se sisälsi ja kuinka paljon aikaa se vaati. Osittain senkin takia, että Jenny oli motivoitunut myös minun dieettiin ja noudatti hyvin pitkältä samoja ohjeita helpotti huomattavasti, koska kotona ei ollut ketään kuka olisi tilaillut pizzaa ja syönyt muita herkkuja nenän edessä.

Oltiin muutettu jo uuteen asuntoon, kun dieetti alkoi ja nykyinen asunto on kolmella makuuhuoneella. Alakerran huoneesta ollaan tehty niin sanotusti puntti-sali, joten voi treenata ihan omassa rauhassa, jos niin halusi. Liikuntaa dieetti sisälsi kahdeksan kertaa viikossa, mutta avaan liikuntaa hiukan enemmän Matka-kirjoituksien viimeisessä osiossa. Ruokien valmistaminen vei paljon aikaa, sillä Jenny söi hiukan eri tavalla kuin minä, eli lihaa oli vähemmän, enkä minä syönyt hiilareita ollenkaan. Kun ruoka-ajoista oli pidettävä kiinni saattoi 23 jälkeen illalla olla jopa neljä kattilaa liedellä samaan aikaan, ruoka oli usein erittäin nopeasti tehtyä eikä siihen jaksanut nähdä vaivaa, sillä nälkäkiukku oli karmiva!

Arjessa, liikunnassa ja ravinnossa on ollut kaikessa omat vaikeutensa, mutta se, että kotona on tukea antava, motivoiva ja mukana tekevä perhe auttaa jaksamaan, vaikka väsyttäisikin.

-Mikko