Alunperin ajatuksena oli, että kirjoitan tekstin "aineista" mitä en käytä, eli niin kutsutuista roinasta eli hormoneista.
Mielipidehän minulta löytyy niistäkin, ongelma ei ole siis siinä. Ongelma on siinä, että itsestäni tuntuu, etten tiedä niistä niin paljoa, jotta voisin niistä vielä kirjoittaa.
Mielipidehän minulta löytyy niistäkin, ongelma ei ole siis siinä. Ongelma on siinä, että itsestäni tuntuu, etten tiedä niistä niin paljoa, jotta voisin niistä vielä kirjoittaa.
Päätin kirjoittaa syömisestä.
Kaikkien on pakko sitä tehdä, joten uskoisin, että se lukijoitakin kiinnostaa aiheena.
Kaikkien on pakko sitä tehdä, joten uskoisin, että se lukijoitakin kiinnostaa aiheena.
Syöminen on tosi vaikea asia. Ihan oikeasti on ja vaikka niin tärkeää kuin se onkin, niin sen myös unohtaa helposti - ainakin omalla kohdallani.
Vielä vuosi sitten, kun en ajatellut ruokailua samoin kuin nykyään, minulla saattoi olla päiviä, joina yhtäkkiä huomasin, että kello on 17 päivällä, enkä ole edes syönyt mitään. Kuten kaikki saattaa arvatakin, siinä vaiheessa alkaa olla jo hiukan nälkä ja kun nälkä iskee, alkaa kiukuttaa, eikä oikeastaan halua syödä mitään "pahaa". Ja näin sitten tulee tilattua sitä pizzaa ja vedettyä karkkia. Oravanpyörä on valmis.
''TEEN TYÖNI KÄYTÄNNÖSSÄ
KAIKKIEN HERKKUJEN KESKELLÄ''
Välillä vaikka aamulla söikin, niin se saattoi olla sitä pizzaa. Jossain ajatuksissaan sitä ihminen luulee, että ei koskaan enää saa pizzaa, jollei sitä nyt äkkiä syö pois. Kuitenkin huonoista tavoista huolimatta oli kaikista vaikeinta olla (ja on vieläkin) töissä.
Olen ammatiltani kokki.
En aina kerkeä syödä kun on nälkä ja teen työni käytännössä kaikkien herkkujen keskellä.
Ja nälkä kun tulee, alkaa napsiminen ja se saattaa kestää vaikka koko vuoron. Napsiminen ei todellakaan tarkoita sitä, että otanpa tuosta pari pientä palaa kurkkua silloin tällöin, vaan napsiminen on ''pari palaa juustoa tuolta ja kourallinen karkkia tuolta''.
"En oo muuten syöny tänään mitään, otanpa tosta 200 g pihviä ja syön ja sitten siihen päälle pari palaa leipää, jotka on uitettu valkosipulivoissa ja ja ja...".
"En oo muuten syöny tänään mitään, otanpa tosta 200 g pihviä ja syön ja sitten siihen päälle pari palaa leipää, jotka on uitettu valkosipulivoissa ja ja ja...".
Tätä jatkuu kaikki kahdeksan tuntia. Ruoka koostuu oikeastaan pelkästä rasvasta ja sokerista.
Täyttä oloa ei ihan helpolla tule, sillä kaikki ruokailu on pientä närppimistä.
Täyttä oloa ei ihan helpolla tule, sillä kaikki ruokailu on pientä närppimistä.
Ruokaa heitetään paljon pois. Ruuat ovat yleensä hyviä. Se saattaa olla kolme kiloa naudanlihaa BBQ-kastikkeessa tai sitten isohko pala Brie-juustoa. Kun on juustoille perso, niin sitä meinaa tulla melkein itku, kun niitä heittää biojätteen sekaan. Pahimmillaan saatoin ottaa palasen sitä juustoa biojätteen seasta. Aika ällöttävää ainakin omasta mielestäni, vaikkakin se oli sinne vasta muutama minuutti sitten heitetty.
Noin kaksi vuotta sitten, jos en aivan väärin muista, niin minulla oli vähän huonompi kausi. Olin vähän pahalla tuulella koko ajan ja päässä tuli pyöriteltyä kaikenlaisia ajatuksia. Ajattelin sitten, että "Hei, ehkä tää onkin vaan nälkäkiukkua, mun pitää vaan syödä aina kunnolla, niin ei ala kiukuttaa". Joo'o tulipahan ainaki syötyä kunnolla..........
Nykyäänkin on vielä vaikea olla syömättä; monesti on ollut hetkiä, jolloin mietin, että jos ihan pienen palan maistan, niin ei se ketään haittaa. Mutta kuitenkin joku pieni ääni pään sisällä sanoo, että
"EI, kävele pois, unohda se. Nyt kun et syö sitä, niin ei tarvitse valittaa myöhemmin siitä, kun söit sen."
Tunnustan, jotain kertoja olen sortunut hiukan ja laittanut jotain suuhun, mutta sylkenyt sen pois. Oikeasti, jos annan sen kontrollin pettää edes siinä pienessä kurkun palassa, se pettää kaikessa muussakin ja sitten se on taas menoa. Jossain asioissa kaikki tai ei mitään on ainoa toimiva ratkaisu. Vaikka se tuntuisi erittäin pahalta (ja kuulostaa myös), on se tehtävä tiedostaen se isompi kuva ja tässä kohtaa puhutaan nimenomaan siitä ISOMMASTA kuvasta.
"EI, kävele pois, unohda se. Nyt kun et syö sitä, niin ei tarvitse valittaa myöhemmin siitä, kun söit sen."
Tunnustan, jotain kertoja olen sortunut hiukan ja laittanut jotain suuhun, mutta sylkenyt sen pois. Oikeasti, jos annan sen kontrollin pettää edes siinä pienessä kurkun palassa, se pettää kaikessa muussakin ja sitten se on taas menoa. Jossain asioissa kaikki tai ei mitään on ainoa toimiva ratkaisu. Vaikka se tuntuisi erittäin pahalta (ja kuulostaa myös), on se tehtävä tiedostaen se isompi kuva ja tässä kohtaa puhutaan nimenomaan siitä ISOMMASTA kuvasta.
Laihtuminen ei ole helppoa. Vaikka se lenkille lähteminenkin tuntuu välillä vaikealta, niin kyllä omalla kohdallani syöminen on ollut kaikista vaikein asia ja on sitä vieläkin. Syömiselle on kaiken maailman tekosyitä, mutta loppujen lopuksi, jos et huolehdi itse, että syöt terveellisesti, niin huolehdit ihan varmasti siitä mitä söit ja mitä ei olisi pitänyt syödä.
En tahdo jättää tekstiä kauhean negatiiviseen valoon. Syöminen on iso ongelma ja samalla iso nautinto. Eikä tarkoituksena ole peloitella kaikkia ruoasta ja antaa huonoa kuvaa syömisestä. Siis syökää ihmiset, pitäkää karkkipäiviä ja älkää ottako huonoa omaatuntoa siitä, jos joskus syöttekin liikaa tai huonosti. Tehkää itsenne ja syömisen kohdalla, niinkuin itsestänne hyvältä tuntuu. Nauttikaa!
- Mikko
En tahdo jättää tekstiä kauhean negatiiviseen valoon. Syöminen on iso ongelma ja samalla iso nautinto. Eikä tarkoituksena ole peloitella kaikkia ruoasta ja antaa huonoa kuvaa syömisestä. Siis syökää ihmiset, pitäkää karkkipäiviä ja älkää ottako huonoa omaatuntoa siitä, jos joskus syöttekin liikaa tai huonosti. Tehkää itsenne ja syömisen kohdalla, niinkuin itsestänne hyvältä tuntuu. Nauttikaa!
- Mikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti