Syömään!!

Puhutaanpa lisää syömisestä.

Puhutaan sellaisista asioista, mitkä mulla meni pieleen ja välillä menee vieläkin ja

niitä voi korjata.

 Ruoka-ajat

Ihmisen kannattaa pitää niistä kiinni, etenkin, jos aikoo kasvattaa lihasta tai edes pitää koko päivän ajan energiatasot kohdallaan. Lihas tarvitsee proteiinia kasvaakseen ja sitä pitää tulla koko ajan, ettei lihaksen kasvu pysähdy. Muistaakseni Muscle&Fitness-lehden Hardcore-numerossa kerrottiin, että lihaksen pitää saada noin kahden puolen tunnin ja kolmen tunnin välillä ravintoa, jotta palautuminen on jatkuvaa. Omalla kohdalla ainakin, jos tulee niin sanotusti huonompi viikonloppu, niin yleensä ensimmäisenä menee ruoka-ajat. Syön ehkä taas sen kolmisen kertaa päivässä ja joka kerta aivan liian paljon. Jos ajoista on vaikea pitää kiinni, kannattaa ruokaa tehdä valmiiksi tai käyttää kelloa, joka huutaa kolmen tunnin välein. Kun syö tasaisesti, niin ei tule närpittyä mitään herkkuja, eikä iske nälkäkiukku.

Määrät

Minä punnitsen kaiken. No en vettä, mutta kaiken muun. Jos en punnitsisi, niin söisin aivan valtavia määriä ruokaa kerralla. Nimimerkillä pizza ja puolikas rullakebab ei tunnu missään.

Joten siis punnitsen kaikki ruuat mitä syön. Olen joskus saanut määrät miten paljon mitäkin pitää syödä, joten punnitseminen on helppoa (proteiinit: 1-2g/painokilo, rasvat: 1g/painokilo, Hiilarit: loput mitä jää päivittäisestä energiatarpeesta). Kun raaka-aineiden punnitsemisesta tulee tapa, se ei enää tunnu yhtä raskaalta aina olla mittailemassa. Vaaka kannattaa pitää aina näkyvillä, niin punnitseminen ei unohdu. 

Tämä siis toimii minun kohdalla. Kannatan myös ruokaympyrän noudattamista, mutta sekään ei tarkoita sitä, että lautaselle kasataan kauhea määrä lihaa sillä periaattella, että lautasmalli on oikein, kuhan liha ei vie kuin 1/4 osaa lautasesta.

Suunnittelu

Minä olen erittäin huono aamuihminen ja pitkään vihasin aamiaisen syömistä. Nykyään teen melkein joka ilta itselleni aamiaisen valmiiksi, että voin vain ottaa sen vain suoraan jääkaapista ja syödä. Joinain aamuna vedän smoothien, mutta jos menen kuudelta aamulla töihin, en viitsi aloittaa huudattamaan tehosekoitinta heti kello 04.30. Yleensä olen suunitellut siis jo illalla seuraavan päivän ruokailuja. Aamuvuoropäivinä syön kuusi kertaa päivässä ja iltavuoropäivinä viisi. 

Alkuun voi kirjoittaa itsellensä listan siitä mitä aikoo huomenna syödä. Tässä esimerkki:

Aamiainen ( 04.30) 

100g rahkaa

2 banaania

10 g pähkinöitä

20 g proteiinijauhetta 

Välipala (08.00)

200g raejuustoa

160 g omenaa

10 g pähkinöitä

Lounas (11.00)

100g Lihaa

200g perunaa

Vihanneksia

10 g oliiviöljyä

Välipala (14.00)

100g rahkaa

2 banaania

10 g pähkinöitä

20 g proteiinijauhetta 

Päivällinen (17.00) 

 

100g Kalaa

200g perunaa

Vihanneksia

10 g oliiviöljyä

Iltapala (21.00)

100g rahkaa

150g mehukeittoa

10 g pähkinöitä

20 g proteiinijauhetta 

Saman sorttinen lista on meillä jääkaapin ovessa. Määrät ei tuossa pidä paikkaansa, mutta sen onkin tarkoitus olla vain suuntaa antava. 

Näillä kolmella asialla yritän pitää oman syömiseni kurissa. Tietysti pidän aina kerran viikkoon karkkipäivän, joka olisi sekin parempi, että se olisi yksi parempi ateria, eikä niin että mässäillään koko päivä. Toivottavasti pystyin edes jotain auttamaan tällä postauksellani ja jos ei muuta niin ainakin avaamaan hiukan yksityskohtaisemmin miten minä syön. Lupaan myös, että seuraava päivitys ei käsittele ruokaa :)

- Mikko

Ahmatin päiväkirjat

Alunperin ajatuksena oli, että kirjoitan tekstin "aineista" mitä en käytä, eli niin kutsutuista roinasta eli hormoneista.
Mielipidehän minulta löytyy niistäkin, ongelma ei ole siis siinä. Ongelma on siinä, että itsestäni tuntuu, etten tiedä niistä niin paljoa, jotta voisin niistä vielä kirjoittaa.

Päätin kirjoittaa syömisestä.
Kaikkien on pakko sitä tehdä, joten uskoisin, että se lukijoitakin kiinnostaa aiheena.

Syöminen on tosi vaikea asia. Ihan oikeasti on ja vaikka niin tärkeää kuin se onkin, niin sen myös unohtaa helposti - ainakin omalla kohdallani.

Vielä vuosi sitten, kun en ajatellut ruokailua samoin kuin nykyään, minulla saattoi olla päiviä, joina  yhtäkkiä huomasin, että kello on 17 päivällä, enkä ole edes syönyt mitään. Kuten kaikki saattaa arvatakin, siinä vaiheessa alkaa olla jo hiukan nälkä ja kun nälkä iskee, alkaa kiukuttaa, eikä oikeastaan halua syödä mitään "pahaa". Ja näin sitten tulee tilattua sitä pizzaa ja vedettyä karkkia. Oravanpyörä on valmis.

''TEEN TYÖNI KÄYTÄNNÖSSÄ 

KAIKKIEN HERKKUJEN KESKELLÄ''

Välillä vaikka aamulla söikin, niin se saattoi olla sitä pizzaa. Jossain ajatuksissaan sitä ihminen luulee, että ei koskaan enää saa pizzaa, jollei sitä nyt äkkiä syö pois. Kuitenkin huonoista tavoista huolimatta oli kaikista vaikeinta olla (ja on vieläkin) töissä.

Olen ammatiltani kokki.

En aina kerkeä syödä kun on nälkä ja teen työni käytännössä kaikkien herkkujen keskellä.

Ja nälkä kun tulee, alkaa napsiminen ja se saattaa kestää vaikka koko vuoron. Napsiminen ei todellakaan tarkoita sitä, että otanpa tuosta pari pientä palaa kurkkua silloin tällöin, vaan napsiminen on  ''pari palaa juustoa tuolta ja kourallinen karkkia tuolta''.
"En oo muuten syöny tänään mitään, otanpa tosta 200 g pihviä ja syön ja sitten siihen päälle pari palaa leipää, jotka on uitettu valkosipulivoissa ja ja ja...".

Tätä jatkuu kaikki kahdeksan tuntia. Ruoka koostuu oikeastaan pelkästä rasvasta ja sokerista.
Täyttä oloa ei ihan helpolla tule, sillä kaikki ruokailu on pientä närppimistä.

Ruokaa heitetään paljon pois. Ruuat ovat yleensä hyviä. Se saattaa olla kolme kiloa naudanlihaa BBQ-kastikkeessa tai sitten isohko pala Brie-juustoa. Kun on juustoille perso, niin sitä meinaa tulla melkein itku, kun niitä heittää biojätteen sekaan. Pahimmillaan saatoin ottaa palasen sitä juustoa biojätteen seasta. Aika ällöttävää ainakin omasta mielestäni, vaikkakin se oli sinne vasta muutama minuutti sitten heitetty.

Noin kaksi vuotta sitten, jos en aivan väärin muista, niin minulla oli vähän huonompi kausi. Olin vähän pahalla tuulella koko ajan ja päässä tuli pyöriteltyä kaikenlaisia ajatuksia. Ajattelin sitten, että "Hei, ehkä tää onkin vaan nälkäkiukkua, mun pitää vaan syödä aina kunnolla, niin ei ala kiukuttaa". Joo'o tulipahan ainaki syötyä kunnolla..........

Nykyäänkin on vielä vaikea olla syömättä; monesti on ollut hetkiä, jolloin mietin, että jos ihan pienen palan maistan, niin ei se ketään haittaa. Mutta kuitenkin joku pieni ääni pään sisällä sanoo, että
"EI, kävele pois, unohda se. Nyt kun et syö sitä, niin ei tarvitse valittaa myöhemmin siitä, kun söit sen."
Tunnustan, jotain kertoja olen sortunut hiukan ja laittanut jotain suuhun, mutta sylkenyt sen pois. Oikeasti, jos annan sen kontrollin pettää edes siinä pienessä kurkun palassa, se pettää kaikessa muussakin ja sitten se on taas menoa. Jossain asioissa kaikki tai ei mitään on ainoa toimiva ratkaisu. Vaikka se tuntuisi erittäin pahalta (ja kuulostaa myös), on se tehtävä tiedostaen se isompi kuva ja tässä kohtaa puhutaan nimenomaan siitä ISOMMASTA kuvasta.

Laihtuminen ei ole helppoa. Vaikka se lenkille lähteminenkin tuntuu välillä vaikealta, niin kyllä omalla kohdallani syöminen on ollut kaikista vaikein asia ja on sitä vieläkin. Syömiselle on kaiken maailman tekosyitä, mutta loppujen lopuksi, jos et huolehdi itse, että syöt terveellisesti, niin huolehdit ihan varmasti siitä mitä söit ja mitä ei olisi pitänyt syödä.
















En tahdo jättää tekstiä kauhean negatiiviseen valoon. Syöminen on iso ongelma ja samalla iso nautinto. Eikä tarkoituksena ole peloitella kaikkia ruoasta ja antaa huonoa kuvaa syömisestä. Siis syökää ihmiset, pitäkää karkkipäiviä ja älkää ottako huonoa omaatuntoa siitä, jos joskus syöttekin liikaa tai huonosti. Tehkää itsenne ja syömisen kohdalla, niinkuin itsestänne hyvältä tuntuu. Nauttikaa!
- Mikko