Matka

osa 3.

Liikunta

Dieetin aikana piti liikkua kahdeksan kertaa viikossa ja pitää yksi lepopäivä, Neljä kertaa viikossa tehtiin aerobinen harjoitus eli kävelyä, pyöräilyä tai vaikka uintia (itse en käynyt uimassa). Tärkeintä oli, että harjoitusta tehtäessä pulssi ei noussut liian ylös ja harjoituksen aikana pystyi ylläpitämään normaalia keskustelua. Tosin, jos käy yksinään lenkillä, saattaisi jutteleminen näyttää hieman erikoiselta ja sukeltaessa taitaa olla hieman hankala puhua.

Onneksi meillä on koira. Tällöin lenkille lähteminen ei vaatinut samanlaista ponnistelua kuin mitä se olisi vaatinut ilman koiraa. Alkuun tuli kuunneltua musiikkia kävellessä, mutta jossain vaiheessa alkoi tulla ongelma siinä mitä kuuntelisi, joten en sitten kuunnellut mitään. Välillä oli mukava kuunnella vain luonnon ääniä. Itseäni toistaen, alkuun lenkit oli erittäin pitkiä; tuntui siltä, että joutui kävellä ikuisuuden. Kello liikkunut ollenkaan, vaikka oli kävellyt jo ''pitkän matkan''. Aamuisin, jos ei jaksanut käydä lenkillä, oli aerobinen siirrettävä yölle. Päivällä oli harvemmin aikaa tai sitten joutui olla töissä, joten useamman kerran tulikin lähdettyä lähempänä puoltayötä lenkille. Oikeastaan loppujen lopuksi kävelemiseen tottui aika äkkiä ja se oli jopa ihan mukavaa. Vaunut toivat tarvittaessa hyvän vastuksen kävelyyn. Helpotuksena vielä oli se, että kaksi kertaa viikossa olevat karate-harjoitukset laskettiin aerobiseksi.

Aerobisen liikunnan lisäksi neljä kertaa viikossa tehtiin myös lihaskuntoharjoituksia, jottei painonpudotus polttaisi kaikkia lihaksia matkalla. Lihaskuntoharjoitukset eivät oikeastaan tarkoittanut pelkällä sallilla käymistä, vaan mukana oli myös muita tapoja harjoitella. Tällaisia olivat esimerkiksi ulkotreeni, missä mentiin reippaalla tahdilla mäkeä ylös ja ylä- ja alapäässä punnerrettiin tai tehtiin jokin muu liike. Sitten oli kahvakuulaharjoitukset, jotka Jenny veti minulle. En itse jaksanut katsoa puolen tunnin opetusvideota ja selailla sitä edestakaisin miettien, että mitenhän tämä liike nyt taas meni. Saliohjelmiakin oli useampi, jos olisi ollut aikaa ja/tai halua silloin käydä enemmän.
Ohjelma sisälsi tietysti myös ihan perinteistä kotijumppaakin, jota tuli kokeiltua tuossa takapihalla samaan aikaan, kun Mikael nukkui kärryissä. Kovasti motivoituneena saatoin käydä vetämässä treeniä niin puoliltaöin kuin kuudelta aamullakin. OK, myönnetään, heräsin ehkä korkeintaan kaksi kertaa aikaisin aamulla jumppaamaan, muuten kyllä yritin nukkua aina kuin pystyin. Kotona tehdessäkin, jos on vain mahdollista, kannattaa ottaa se oma puoliso tai kaveri mukaan jumppaamaan. Näin treenaamiseen saa ihan erilaista potkua.

Ohjelmat kestivät noin 20 minuuttia, joten ne oli tosi nopeita tehdä, Salilla yleensä meni sen tunnin verran, mutta silloinkin poljin kuntopyörällä puoli tuntia, että sain tehtyä aerobisen samaan syssyyn.
Kehonkoostumusmittauksessa oli upea käydä dieetin jälkeen, kun kaikki oli muutunut parempaan suuntaan. Jos en ole aikaisemmin kertonut, niin kehonkoostumusmittauksessa laite lähettää sähköaaltoja ympäri kehoa ja tämä taas kertoo lihasmassan, rasvamassan ja nesteiden määrät kehossa. Minä-sivuilla on kuva siitä minkälaisen paperin mittauksesta itselleen saa. Sisänenrasva, mikä suojaa sisäelimiä, mutta on silti sitä ''huonompaa'' rasvaa, oli pudonnut melkein jo normaalille tasolle. Lihakset käsissä olivat kasvaneet, eikä mistään ollut kadonnut lihasta niinkuin rankan dieetin aikana voisi tapahtua. Tottakai myös paino oli pudonnut - dieetin loppuun mennessä ainakin 12 kiloa. Nyt seuraava mittaus olisi tarkoitus tehdä syyskuun aikana.
Vaikkakin tietysti motivaatiota lisäsi painon nopea putoaminen, tuli liikunnasta kovasti lisää itsetuntoa. Jos kerran salilla kävi, olihan se tietysti pakko vähän pullistella peilin edessä ja olo oli kuin parhaalla painonnostajalla.

Ai niin mitäs sitten? Tai mitäs nyt? Dieetti on ohi. 

Usein sanotaan, että dieetit on huonoja, koska paino tulee heti takaisin kun dieettaamisen lopettaa. Tottahan tuo on, jos palaa takaisin kauheasti mässäileviin elämätapoihin ja laiminlyö liikuntaa ja itseänsä. Dieetti on kuitenkin tavallaan elämäntapamuutos, jota suurinpiirtein seurataan jatkossakin. 

Ainahan ei voi jaksaa jumppailla tai käydä salilla, mutta pitää osata itse vetää se kultainen keskitie siihen millaisena päivänä sinne salille jaksaa mennä ja millaisena taas ei. Olisi aina hyvä muistaa, että liikuntaa lisää endorfiinin tuotantoa, mikä lisää taas hyvää oloa. Tämän takia myös väsyneenä salilla käymisen tai jumppailun jälkeen tulee hyvä olo. Sitten taas usein harjoituksen väliin jättämisestä tulee stressiä ja pahamieli siitä, kun ei mennytkään salille tai treeneihin.

Omalla kohdallahan dieetti meni sen verran hyvin, että muutoskuvia lähettäessä sain uuden 

jatko-osan dieettiini ilmaiseksi ja noudatin sitä, tosin vähän niin ja näin. Muutin hiukan saliohjelmia, koska halusin alkaa opettelemaan penkkausta, maastavetoa ja kyykkäystä ja koska oli kesä, en pitänyt ruokavalion kohdalla niin tiukkaa kuria kuin olisin voinut. 

 Kolme viikkoa sitten, kun palasin isyyslomalta töihin, aloitin dieetin uudestaan ja pudotin kolmessa viikossa neljä kiloa. 

Lopetin diettaamisen toissa sunnuntaina, enkä aio aloittaa uutta koko loppuvuoteen. Pikkuhiljaa rupean muuttamaan ruokavaliota takaisin normaaliin lisäämällä hiilihydraatteja vähän kerrallaan. Kerran viikossa ajattelin käydä mäkissä tai syödä pizzaa, tai esimerkiksi karkkia ja juoda kaljan. Loppuvuoden tarkoitus olisi kerätä lisää lihasmassaa. Jos ei tapahdu mitään akuuttia, eikä innostus lopahda, niin ehkä jo ensi kesänä (joka toivottavasti olisi hiukan lämpimämpi kuin tämä kesä) pääsisi Arnold Swarzeneggerina rannalle.

Dieetti tosiaan muutti elämässä tosi paljon. Tekeminen ja jaksaminen on aivan eri tasoa verrattuna siihen, mitä se oli ennen. Nyt jaksaa myös paljon pienemmillä yöunilla, kuin mitä ennen ja kaikki ylimääräiset sydämentykytykset ovat poissa kokonaan. 

Kyykkyyn meneminen ei ole enää hankalaa, jos joutuu jotain noukkia lattialta ja muutama nopeampi juoksuaskel tulee ihan luonnostaan. 

Kiitos, kun jaksoitte lukea kaikki kolme osaa minun matkaan viimeisen vuoden ajalta. Toivottavasti teksti on ollut viihdyttävää ja toivottavasti luette vielä jatkossakin, kun kirjoituksiani julkaisen. Ajatuksena tällä hetkellä on julkaista muutaman kerran viikossa ja itselläni on jo monta aihetta tulilla.

Älkää olko liian ankaria itsellenne ja muistakaa kehua itseänne hyvistä suorituksista, asettakaa tavoitteita ja onnistukaa niissä. Ennen kaikkea, olkaa ylpeitä itsestänne :)

Kettu kuittaa.

-Mikko

kuvat: google