Matka

osa 2.

Arki

Ravintola-ala. Turha haaveilla, että tekisit mitään kenenkään kanssa. Vapaapäivät on yleensä keskellä viikkoa ja viikonloput ollaan töissä, ja jos käy huono tuuri, saattaa tulla 14 päivän työputki ja/tai mennä kolme viikkoa niin, että vapaapäiviä on muutama yhden päivän vapaa.
Yhden päivän vapaissa on vielä se huono puoli, että ne usein menee hoitaessa raha-, siivous- tai muita "mukavia" asioita, jotka ei hirveästi tuo lisäenergiaa töihin tai arkeen.

Työvuoro saattaa loppua kymmeneltä illalla ja kuudelta aamulla ollaan keittämässä jo puuroa. Tämä taas aiheuttaa univajetta ja stressiä, mitkä taasen hidastaa lihaskasvua. Toisaalta arkivapaatkin on ihan mukavia, ei ainakaan tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Kun menee iltavuorosta aamuvuoroon niin kaksi työpäivää menee ihan heittämällä. Oikeastaan, jos totta puhutaan, arkea ei tule, koska jokainen viikko ja päivä on erilaisia, mikä on selvä plus-puoli ravintola-alassa. Toki ruokailut työpaikalla helpottaa myös hieman, eipähän tarvitse tehdä eväitä. Olen töissä urheiluopistolla, meillä on useampia erilaisia liikuntapalveluita sekä ainakin viisi erilaista ravintolaa. Meillä koulutetaan mm. personatrainereita, hierojia ja muita liikunta-alaan liittyviä tutkintoja.

Aikaisemmissa teksteissä kerroin, että sain työpaikan kautta personaltrainerin. Hän oli siis urheilu-alan opiskelija, jonka opintoihin kuului personaltrainer-osuus. Tapaamiset alkoivat aikalailla heti sen jälkeen, kun Mikael oli syntynyt; taisin olla vielä isyyslomalla alkukartoituksessa. Karate-treeneissä olin jo käynyt pitkään, mutta nyt personaltrainerin kanssa aloitettiin myös salilla käyminen sekä puolen tunnin - tunnin mittaiset kävelylenkit. Lenkkejä ei oikeastaan voinut ajallisesti lyhentää, mutta salilla ja treeneissä käyminen piti ajoittaa aika tarkkaan; Mikael kun ei ollut mikään helpoin lapsi ja yöt oli välillä erittäin pitkiä. Kolmen aikaan yöllä kun työnteli lastenrattaita lumihangessa, pystyi melkein sanomaan, että hymy oli jo hyytynyt. Loppujen lopuksi kun vihdoin sai pienen miehen nukahtamaan, olikin jo aika nousta ylös ja lähteä töihin. Salilla käyminen ja lenkkeily tuntui raskaalta väsyneenä, mutta toisaalta se loi ehkä semmoisen pienen henkireiän maailmaan, mikä auttoi jaksamaan paremmin. Motivaattorina lenkkeihin toimi hyvin meidän silloin hyperaktiivinen Tessa-koira. Personaltrainer valmisti hyvin siihen miten paljon dieetti vei aikaa ja myös antoi hyvän pohjan salilla tehtäviin harjoituksiin.

Kun dieetti alkoi Mikael oli jo vähän vanhempi ja yöllä nukuttiinkin välillä melkein kolme tuntia putkeen, eli ei tarvinnut kulkea ihan niin silmät ristissä. Koska Jenny, joka minut oli dieetille "laittanut", oli etukäteen selvittänyt kaikki liikunta ja ravinto asiat minulle, tiesi hän miten paljon liikuntaa se sisälsi ja kuinka paljon aikaa se vaati. Osittain senkin takia, että Jenny oli motivoitunut myös minun dieettiin ja noudatti hyvin pitkältä samoja ohjeita helpotti huomattavasti, koska kotona ei ollut ketään kuka olisi tilaillut pizzaa ja syönyt muita herkkuja nenän edessä.

Oltiin muutettu jo uuteen asuntoon, kun dieetti alkoi ja nykyinen asunto on kolmella makuuhuoneella. Alakerran huoneesta ollaan tehty niin sanotusti puntti-sali, joten voi treenata ihan omassa rauhassa, jos niin halusi. Liikuntaa dieetti sisälsi kahdeksan kertaa viikossa, mutta avaan liikuntaa hiukan enemmän Matka-kirjoituksien viimeisessä osiossa. Ruokien valmistaminen vei paljon aikaa, sillä Jenny söi hiukan eri tavalla kuin minä, eli lihaa oli vähemmän, enkä minä syönyt hiilareita ollenkaan. Kun ruoka-ajoista oli pidettävä kiinni saattoi 23 jälkeen illalla olla jopa neljä kattilaa liedellä samaan aikaan, ruoka oli usein erittäin nopeasti tehtyä eikä siihen jaksanut nähdä vaivaa, sillä nälkäkiukku oli karmiva!

Arjessa, liikunnassa ja ravinnossa on ollut kaikessa omat vaikeutensa, mutta se, että kotona on tukea antava, motivoiva ja mukana tekevä perhe auttaa jaksamaan, vaikka väsyttäisikin.

-Mikko

Matka

osa 1.

Ravinto

Tällä hetkellä painan noin 87kg.
Puolivuotta sitten painoin noin 110kg ja sen takia aina silloin tällöin (lue joka päivä) tuli kotona valitettua kuinka iso maha on, '' oon kauhea läski'' ja mitä kaikkea muuta haukuttavaa sitä itsestään keksi. Harrastin silloinkin karatea ja olin juuri vaihtanut tyylisuuntaa. Liikkuminen treeneissä tuntui aika raskaalta, eikä isot peilit parantaneet itsetuntoa.

Tuli puheeksi Jennyn kanssa, että hänen työkaveri oli pudottanut hirveästi painoa yhden dieetin avulla. Dieetti sanana herättää aina ennakkoluuloja ja kaiken lisäksi tästä dieetistä joutuisi maksamaan; ei paljoa, mutta maksoi kuitenkin. Päätin sitten lähteä kokeilemaan. Dieetin sivuilta tuli laskurit aloituspäivään ja erittäin paljon tietoa miten se toimii. Jenny onneksi katsoi aikalailla kaiken minulle valmiiksi ja minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin seurata dieetin ohjeita.

Kun on töissä ravintola-alalla syöminen ei aina ole niin terveellistä tai edes säännöllistä.
Iltavuoroon mennessä en välttämättä syönyt mitään ennen töihin pääsyä. Töissä, kun tuli sitten putsattua lounaspöytä niin siinä tuli myös putsattua välillä myös aika paljon ruokaa omaan mahaansakin. Päivällispöytä oli vielä pahempi (ja on vieläkin), sillä se sisälsi ns. parempi ruokia. Juustojakin saattoi mennä melkein kokonainen aurajuustopala ja sen lisäksi kaikkea muuta mitä siinä tuli napsittua. Iltavuorosta päästyä saattoi kotona mennä kalja tai kaksi - Ei siis ollut ihme, että paino pysyi korkealla.

Kun sitten viimein dieetti alkoi, alkoi myös aamupalan syönti. Rahkaa... Rahkaa syötiin kolme kertaa päivässä, eikä mitään makeutusainetta saanut käyttää, jos sokeritonta mehukeittoa ei laskettu.
Alkuun se tökki, mutta pikkuhiljaa siihen alkoi tottua. Salipäivinä joutui syödä melkein puoli litraa puuroa.. En syö puuroa vieläkään, korvaan sen usein Real-leivällä. Ruokailuajat tasaantuivat, syödä piti aikaisintaan kahden puolentunnin ja viimeistään neljän tunnin välein ja viisi kertaa päivässä. Välillä tuntui siltä, että jos ei koko ajan syönyt niin sitten teki ruokaa. Annokset ei ollut omasta mielestäni todellakaan mitenkään pieniä, päinvastoin, mutta ei niistä täyteen tullut. Eikä kai joka ruualla kuulu tullakaan. Hiilihydraatit jäi kokonaan pois, eli en syönyt perunaa, riisiä, pastaa tahi leipää. Välillä olisin voinut tappaa yhdestä perunasta. Tarkoituksena oli viedä keho ketoosiin, missä keho käyttää ''bensana'' kehon omia rasvavarastoja, koska hiilihydraatteja sai niin vähän. Ketoosi on ihmiselle historiasta tuttu, luonnollinen tila; sitä esiintyi paljon, kun ruokaa ei ollut saatavilla riittävästi. Laihdutuksessa tämä on erittäin tehokas, mutta ei sovi elämäntavaksi.

Yleensä päivän aikana söin aamiaiseksi rahkaa, marjoja ja mehukeittoa. Aamupalan kanssa meni myös kaksi rasvanpolttoa auttavaa pilleriä, yksi pilleri monivitamiineja ja yksi pilleri omega3:sia. Riippuen päivästä söin seuraavaksi välipalan tai lounaan. Välipala oli lähes tulkoon samanlainen kuin aamiainen, mutta siinä syötiin myös pähkinöitä, jotta saisi jostain hyviä rasvoja. Rasvat on siitä erikoisia, että ne vaativat rasvaa palaakseen. Lounaalla usein söin salaattia, lihaa ja ruokalusikallisen raejuustoa. Jälkiruuaksi oli sinkkipilleri, magnesiumpilleri ja omega3. Sinkki tai magnesium ei olleet pakollisia, mutta sinkki lisää ''mieskuntoa'' eli auttaa testosteronin valmistamisessa ja magnesium taas ehkäisee lihaskramppeja. Päivällinen oli aluksi samanlainen kuin lounas, mutta alkuun sen yhteydessä syötiin myös hedelmää. Loppua kohti hedelmä poistui ja kasvisten määrä ruuassa väheni.
Onneksi joku on keksinyt maustetut rasvattomat rahkat (iskit, skyrit ym.), koska muuten iltapalat olisi ollut samanlaisia kuin aamupala ja välipala.

Pidemmälle dieettiä mentäessä siihen alkoi tottumaan ja mukana oli myös lista, millä pystyi korvata tuotteita; esimerkiksi maitorahkan tilalle voi ottaa kalkkunaleikettä ja 7% Polaria, sekä puuron pystyi korvaamaan sillä aikaisemmin mainitulla Realilla.

Kolme viikkoa takana ja tankkauspäivä. Nyt sai syödä.. Enkä edes jaksanut syödä kaikkea. Tankkauspäivän tarkoituksena on työntää niin paljon nopeita hiilareita kehoon kuin mahdollista, että kroppa saisi ylikuormituspiikin ja joutuisi yhtäkkiä nopeuttamaan aineenvaihduntaa kauheasti. Eli teoriassa, jos söisi kaksi kiloa ruokaa tankkauspäivänä niin olisi tarkoituksena, että viikon sisällä lähtisi ainakin neljä. Tankkauspäivä auttoi myös henkisesti, koska töissä joutui katsoa kaiken maailman herkkuja itku silmässä, kun niitä ei enää voinutkaan syödä. Tankkauksessa syötiin kuusi kertaa päivän aikana ja aamupalaksi oli melkein kokonainen patonki ja puoli litraa puuroa, sekä desin verran hilloa. Ensimmäinen välipala oli purkillinen raejuustoa, purkillinen ananasmurskaa ja vaaleaa leipää.
Lounaalla sai syödä hiilareita, joten söin noin 10 perunaa, lihaa, salaattia ja ruisleipää. Päivällinen ja toinen välipala meni aikalailla samalla kaavalla. Kuitenkaan ei saisi olla täysi olo seuraavaa ateriaa aloittaessa. Mäkkiruoka olisi täydellistä tankkaussafkaa, jos siinä ei olisi niin paljoa rasvaa; johan sitä puhutaan, että mäkkäriruokaa syötyään tarvitsee vain röyhtäistä niin on maha taas tyhjä.
iIltapalaksi oli melkein puoli litraa kevytjäätelöä ja pari desilitraa hilloa.
Ainut huono puolihan tuossa oli se, että seuraavat päivät tankkauksen jälkeen oli aika kova nälkä.

Kuitenkin kaiken sen kiristelyn ja nälkäkiukkujen jälkeen painoa putosi Paljon, eli 12 kiloa pelkästään kuuden viikon aikana. Jo ensimmäisen viikon aikana lähti kolme kiloa ja parissa päivässä olo oli paljon energisempi ja yleisesti ottaen parempi. Enkä edes pilkkaa itseäni enää, ainakaan joka päivä. Oli hienoa huomata kuinka paljon jo pelkästään ruokavalio vaikuttaa ihmisen elämiseen ja olemiseen. Olen varma, että paino olisi pudonnut paljon jo pelkällä ruokavaliolla, mutta liikunta nopeutti pudotusta huomattavasti.
Tämä on ensimmäinen kirjoitus kolmeosaisesta Matka-kirjoituksista, joissa käsittelen matkaani siitä mitä olin, siihen missä olen nykyään. Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä, ja jos ei ollut, niin toivottavasti oli edes mukava lukea :)

- Mikko

Kuvat: Google

''Paljon nousee penkistä?!?''

Penkkipunnerrus, maastaveto ja kyykyt, kehonrakennuksen pyhäkolminaisuus. Näillä kolmella liikkeellä pitäisi saada se tiimalasivartalo. Penkannut olen vähäsen, mutta en oikeastaan koskaan tosissani. Minulla oli muistaakseni meidän faijan tekemä pieni painonnostopenkki kotona tosi kauan. Tämä kuitenkin loppujen lopuksi minulta varastettiin.

Viidennellä luokalla päätin yrittää nostaa siitä maksimeja eli 70kg. En jaksanut ja jäin siihen alle. Muistan edelleen, kun naapuri nauroi vieressä; olin ihan varmasti huvittava näky sen pienen tangon alla. En kuitenkaan luovuttanut, sillä olin kuitenkin päättänyt, että minusta tulee laskuvarjojääkäri ja tähän vaaditaan kovaa kuntoa. Ei aikaakaan, kun se 70kg nousi penkistä.

Maastavetoa ja kyykkäystä kokeilin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja maastaveto onkin osa minun saliohjelmaa nykyään. Se on mielestäni mukavaa ja on mahtavaa päästä nostamaan isoja painoja. En tiedä mitkä ovat minun maksimit tällä hetkellä, mutta aioin ne vielä testata ja tehdä tänne julkaisun siitä, ehkä jopa videonkin.

Tulen kirjottamaan tähän blogiin painonnostosta, ehkä vähän fitneksestä, karatesta ja sen historiasta, ravinnosta, isänä olemisesta ja miten saan sen kaiken sovitettua arkeen. En todellakaan ole minkään näistä ammattilainen; salilla olen käynyt vuoden verran säännöllisesti ja karate-treeneissä tammikuussa neljä vuotta. Olen tällä hetkellä oranssilla vyöllä.

Kaikkea saa ja pitää tulla kysymään ja lupaan neuvoa ja auttaa osaamiseni rajoissa. Kaikkea saa ja pitää tulla arvostelemaan, antamaan vinkkejä, haukkumaan tai neuvomaan minua. Niin kauan kuin teitä kiinnostaa edes vähän lukea niin minua kiinnostaa kirjottaa, Tai oikeastaan kirjotan joka tapauksessa, vaikka ette lukisikaan, heh. -Mikko

Ps. Lisäsin uuden kuvan nykykunnosta Minä-osioon.